Hannu E. Mäkinen:
Asikkala – kunnallinen alisuorittaja
Asikkalan kunta järjesti elokuussa 2011 avointen ovien päivän. Olin mukana koko päivän saadakseni kokonaiskuvan kunnan toiminnasta. Päivä olikin hyvin antoisa, mukaan lukien kunnanhallituksen avoin kokous. Kiitokset kunnan johdolle!
Ainoana toisena koko päivän mukana olleena oli Päijät-Häme lehden päätoimittaja Orvokki Jaakkola, joka kyseli minultakin käsityksiäni Asikkalasta. Hän otsikoi haastatteluni ”Asikkala toistaiseksi kunnallinen alisuorittaja”. Lehden juttu on aina pakostakin suppea, joten on aihetta perustella ”alisuoritusta” tarkemmin.
Olen kouluttajan ammatissani kiertänyt kehittämässä välittömästi tai välillisesti yli sataa kuntaa Suomessa, joten olen nähnyt sekä kehittymisintoisia että ponnettomina uupuvia kuntia. Tältä pohjalta arvioin Asikkalaa.
Asikkalan maantieteellinen sijainti Suomessa on erinomainen. Kunta on osa Lahden talousaluetta ja pääkaupunkiseutukin on päivittäisen maantieyhteyden päässä. Aikaisemmin tärkeät vesiliikenneyhteydet etelään ja pohjoiseen ovat muuttuneet matkailuväyliksi. Vesistöistä maisemaa halkoo kangasharjuinen sisempi Salpausselkä tarjoten oivallisia alueita viihtyisälle asumiselle ja työn tekemiselle. Vesistöjen rannat ovat keränneet alueelle poikkeuksellisen suuren määrän kesäasukkaita.
Asikkalaa on asutettu satoja vuosia, mikä näkyy ihmeellisen laajoina viljelysalueina. Vesivehmaan kylien tuore historiateos antaa sykähdyttävän kuvauksen alueen maatalouden synnystä. Maatalous on kunnan aivan ilmeinen vahvuus, jonka merkityksen voi odottaa kasvavan sitä mukaa kuin maailman ruokatilanne heikkenee. Metsiäkin kunnasta löytyy ja siihen liittyvää jalostusteollisuutta.
Asikkalan maantieteellisten ja luonnon olosuhteiden perusteella voisi odottaa, että myös kunta olisi hyvin kehittynyt. Näin ei ole kuitenkaan tapahtunut. Kunnan rakennettu keskusta on epämääräinen, asukasluku on jäänyt kehittymättä, työpaikkoja on niukasti ja matkailupalvelut ovat kehittymättömiä.
Olen Asikkalan alisuorittajuutta ihmetellyt monien ihmisten kanssa. Yksi asia keskusteluissa on noussut muiden edelle – paikallinen ajattelutapa eli kulttuuri. Samaan ilmiöön olen aikaisemmin selvimmin törmännyt vetäessäni vuoden ajan Korpilahden kunnan strategiatyötä 1990-luvun alussa.
Korpilahti on Jyväskylästä samalla etäisyydellä kuin Asikkala Lahdesta. Molemmat ovat Päijänteen rantakuntia ja saman valtatien varrella. Korpilahti oli kuihtuva kunta, jolla ei ollut henkisiä resursseja toteuttaa sitä strategiaa, joka kunnassa laadittiin. Lopputuloksena oli väistämätön kuntaliitos Jyväskylän kanssa.
Syy Korpilahden uinahtamiseen oli 1960-luvulla paikallisen Maalaisliiton osaston tekemä poliittinen päätös, ettei kuntaan tavoitella teollista toimintaa. Silloin kuntaan ei pääse asumaan vasemmistolaisesti ajattelevia ihmisiä vaan kunnassa vallitsee rikkumaton maalaisliittolainen yhteishenki. Tavoite toteutui – ja kunta tuhoutui hedelmällisen toisinajattelun puuttuessa.
Asikkalan tilanne on Korpilahden kaltainen. En ole kuitenkaan kuullut, että täällä olisi tietoisesti haluttu pitää toisinajattelijat poissa. Pikemminkin kyse näyttää olevan yleisestä muutoshaluttomuudesta ja hitaudesta. ”Puisista rattaista” ei ole haluttu luopua, vaikka niistä ei ole mihinkään. Lauluntekijä on oivaltanut Asikkalan kulttuurin jo kauan sitten. Tämä henki näyttää elävän edelleen.
Asikkalalla on vielä hieman aikaa nousta koko mittaansa ja oivaltaa kunnan erinomaiset mahdollisuudet. Mutta siihen tarvitaan kunnollinen ”herätys” ja tahtoa. Sen pitäisi tulla ennen kuin kuntaministeri esittelee omat suunnitelmansa kuntien tulevaisuudesta.
